Alun tunnelmia ja tuntemuksia

Nyt kun plussauutisesta on kulunut pari viikkoa, pystyn ehkä hiukan jäsentelemään ajatuksia paremmin. Plussa tuli isona yllätyksenä, koska edelliset menkat oli aloitettu lääkkeillä kp50, koska niitä ei alkanut kuulumaan luonnollisesti. En siis ollut testiä tehdessä edes himpun verran varautunut siihen, että sieltä plussa tulisi. Myöskään klassisia raskausoireita ei ollut ollenkaan. Yllätys ja hämmästys oli siis melkoinen!

Olen päässyt melko vähillä oireilla tähän asti. Tokikin raskaus on vasta niin alussa, että eiköhän tämä vielä tästä muutu. Tällä hetkellä on oikeastaan kaksi oiretta, joista osaisin ilman plussaakin jo epäillä olevani raskaana. Alavatsa juilii ja kipuilee päivittäin melko paljon. Ei koko ajan, mutta useasti päivässä. Se tuntuu myös erilaiselta kuin menkkakivut. Vähän siltä kuin joku puristaisi kohtua kasaan ja sitten taas vetäisi erilleen. Toinen mikä on erikoista ja uutta on vatsalihasten (?) kivut. Tuntuu siltä kuin olisin tehnyt kaksisataa vatsista aamuin illoin ja jättänyt venyttelemättä. Näitä tunteita on koko vatsan alueella, myös ylä- ja sivulihasten osalta. Olisi jännä kuulla onko muilla ollut tällaista.

Olen melko suurena kysymysmerkkinä kuinka raskauteni kesto lasketaan. Siis tiedän toki, että yleisesti edellisten kuukautisten ekasta päivästä, juu. Mutta koska mulla normikierto oli kaikkea 28-50 päivän väliltä, niin vaikuttaako se asiaan? Tosin, tässä raskautumiskerrossa tiedän 100% varmasti, että hedelmöittyminen on lähtenyt käyntiin joko kp19 tai kp20, koska ne oli olosuhteiden pakosta ainoat päivät kuin peitto heilui. No, tämän pitkän tarinoinnin jälkeen, jos lasketaan perinteisen kaavan mukaan, tänään olisi saldo 6+3.

Meillä on ensimmäinen ultra 9.10. jolloin nähdään mikä tilanne vatsassa on ja lyökö jo pieni sydän. Mitä enemmän mietin, että joku menee pieleen, sitä varmempi olen, että niin on. Yritän siis tuudittautua siihen hauraaseen tunteeseen, joka minulla on (ainakin ajottain) ollut, että tästä koko hommasta on hyvä fiilis. Tämä menee hyvin. Mutta sitten taas ikuinen pessimisti minussa ja piru olkapäällä muistuttelee olostaan. Huoh. Pientä skitsoilua eilen oli ilmassa ja oli pakko käydä hakemassa yksi Clearblue - kyllähän se "raskaana 3+" sieltä ruutuun pamahti.

Joka päivä ollaan hetken lähempänä Sinua. Voi, kunpa kaikki menisi hyvin. 

Hämmentynyt, kiitollinen ja toiveikas

Hei,

Onkohan täällä enää ketään? Blogi on elänyt hijaisuutta ja kaikenlaista on tässä ajassa ehtinyt tapahtumaan. Mutta miksi palasin kirjoittamaan...



...olen raskaana!

Tuntuupa hullulta kirjoittaa tuota. Ihan tosi alussa ollaan, ehkä 4+4, eli edelleen tätä uutta ajatusta työstetään ja koitetaan ymmärtää mitä tapahtuu. Hämmentynyt, kiitollinen ja toiveikas olo.

Menkat on heittäneet viime kuukausina ihan häränpyllyä ja viime kierto ennen plussaa oli jo niin pitkä, että menkat aloitettiin lääkkeiden avulla. Eli ei todellakaan ollut edes pientä toivonkipinää, että tässä kierrossa olisi tärppi sattunut, lähinnä odotin että menkat olisi edes ajallaan. Ihmeellistä! Todella, todella ihmeellistä.

Oireita ei ollut ollenkaan ennen plussaa, lähinää menkkamaista juilintaa. Kun testin tein, toinen viiva tuli ihan heti ja tosi vahvana, ei tosiaan jäänyt tilaa haamuarvailuille. Nyt, kun pari päivää on testista kulunut, on kohdun poltto ja juilimiset välillä aika voimakkaitakin, mutta se kuulunee asiaan. Muita oireita ei vielä ole, ehkä nekin vielä tiensä tänne löytää.

Meillä on eka lääkäri ja ultra reilun kolmen viikon päästä, jolloin viikkoja olisi mun laskujen mukaan noin 8. Silloin jo toivottavasti nähdään pikkuisen syke.

Haluan kirjoittaa jonkinlaista päiväkirjaa tuntemuksista viikko viikolta, olkoon tämä siis se paikka. Lähinnä itselleni, mutta myös muille jotka jaksaa lukea.

Nyt toivon, että pikkuinen saa minulta kaiken tarvitsemansa kasvamiseen ja tulevien viikkojen koitoksiin. Mulla on tästä koko asiasta positiivinen fiilis, toivotaan että se jatkuu!