Joulun tunnelmia

Istuskelen junassa kohti pohjoista ja nyt on hyvää aikaa koota ajatuksia joulun ajasta. Kun jouluun hyppää ns. ulkopuolelta ja ilman minkäänlaista stressiä porkkanalaatikkojen lämmityksestä tai kuusen symmetrisyydestä on lähtökohta tietenkin erilainen. Kenties arvostan joulussa myös eri asioita, tiedä häntä.

Olin tietysti varautunut sotasuunnitelmalla kymmeniin uteluihin. Yllätyksekseni joulun saldoksi jäi vain yksi suora kysymys ja yksi selkeä vatsanseutukyyläily! Ehkä ihmiset ovat tajunneet että näistä asioista ei parane enää kysellä tai sitten ovat luopuneet jo toivosta että minä sikiäisin. Olen helpottunut, mutta myös vähän hämilläni. Toivoin, niin että olisin saanut antaa jo vähän enemmän toivoa sukulaisilleni tässä asiassa. No, ehkä ihan hyvän näin niin saamme rauhassa aloittaa yrityksen ja toivottavasti viimeistään ensi jouluna meillä onkin jo iloisia uutisia kerrottavana.

Junaa odotellessani löysin itseni kioskin hyllyillä etsimässä Vauva-lehteä. Kaksi yhden hinnalla! Otin jo käteeni paketin, mutta sitten pieni ääni pääni sisällä huuteli että jos en kuitenkaan ostaisi. Yritän jollain tapaa välillä suojella itseäni siltä liika-ajattelulta ja -analysoinnilta, koska huomaan näiden asioiden pyörivän päässä luvattoman paljon. Se on jopa ottamassa minusta jonkinlaisen ylivallan. Mieleen tulee että teenkö itsestäni ihan neuroottisen jo ennen kuin on "money time"? Oih, tätä elon vaikeutta!   

Tällä reissulla tapasin hyvän ystäväni joka on äiti kolmelle lapselle ja raskaana neljännelle. Raskaus on edenny 19. viikolle. Hän on kärsinyt kaikkien raskauksien aikana kovasta unettomuudesta ja lonkkakivuista, ja tällä kertaa vaivat ovat alkaneet jo hyvin raskauden alkuvaiheissa. Itse kun aina olen ajatellut että raskaushan tulee olemaan elämäni parasta aikaa, tulen hehkumaan ja glitterit vaan lentelee kun käännyn vaivattomasti ympäri kauniin vatsani kanssa. Aamulla kun näin ystäväni makaavan sohvalla maksimissaan pari tuntia nukkuneena ja nekin lyhyissä pätkissä, oli siitä kyllä glitterit kaukana. Kyllä nämä meikäläisen pastellinsävyiset pumpuliunelmat alkaa tässä matkan varrella haalistumaan, ei epäilystäkään... 

Lähipäivinä aioin nauttia Lapin kauniista maisemista täysillä. Kuka tietää, ehkä se on viimeinen kerta ennen kuin minusta tulee äiti. 

Joulu alkaa nyt

Laukut on pakattu ja tänä yönä Finnair lennättää jouluksi kotiin. Menen kotikulmille muutamaksi yöksi ja sitten uuden vuoden yli Leville. Mennyt vuosi on ollut aika raskas, niin arki- kuin työrintamallakin. Olen kuitenkin kovin onnekas, että olen siellä missä olen nyt. Meillä on kaikki hyvin. Niin kovin monesta asiasta saa olla kiitollinen. 

Toivon, että jouluna jokainen meistä saa hiljentyä, olla rakkaimpiensa kanssa ja tehdä juuri niitä asioita mitä mieli tekee. Mielenrauhaa. Huoletonta joulua kanssasisaret <3 

Mä toivon vain

vain Joulun taikaa

et sydän ois

ees hetken aikaa huoleton

ja Joulu tois tuon hetken toivon

Jos myötä tuon

yötuulen lauhan

Joulu tois

taas mielenrauhan rahtusen

maailmaan sekavaan

Edistysaskelia?

Viime postauksessa kerroin veljieni lapsista ja kuinka tärkeitä he minulle ovat. Eipä mennyt montaa minuuttia sen jälkeen, kun sain tiedon, että yksi heistä on viety jatkuvan korkean kuumeen ja kaulapatin takia lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan. Glups. Siinä meni sitten huolesta mykkänä vuorokausi. Pahimmatkin mahdolliset vaihtoehdot olivat kokeiden perusteella mahdollisia, joten täällä kyllä oltiin itku herkässä... Loppujen lopuksi saivat testeillä karsittua kamalimmat sairaudet pois mahdollisten listalta. Voi sitä huolen määrää! Kun ei ole vielä omia lapsia niin he ovat kyllä niiiiin tärkeitä! Joulu tulee siis olemaan erityistä kiitollisuutta täynnä.

Tänään kävin verikokeissa, jotka minulle gyne viime viikolla määräsi. Kaikenlaista näyttää listalla olevan sukupuolitaudeista lähtien ja kun tässä iltapäivän mittaan saan alkaa netistä tuloksia tiirailemaan, niin Goole-diagnoosien kirjo varmaan taas tulee olemaan kirjava! Pissakokeita en saanut vielä tehdyksi, ne jääköön uuden vuoden jälkeen tehtäviksi.

Viime yönä näin tosi ahdistavaa unta. Muistan olleeni unessa raskaana itseni sitä tietämättä. Kun sitten sen sain jossain vaiheessa selville, vauva potki niin lujaa että näin selvästi jalan muodon mahani läpi. Ahdistuin siitä ihan hirveästi ja halusin sen äkkiä pois. Kyllä huomaa tästäkin, että vauva-asiat on aika lailla koko ajan mielessä.

Kun mies tässä jokin aika sitten sanoi, että perhe saa luvan ensi keväänä kasvaa, tiesin heti mitä haluan hänelle ostaa. Täällä on myynnissä sellainen huumorilla höystetty kirja tuleville iseille, joista he ymmärtävät ehkä vähän paremmin miten/miksi raskaus saa alkunsa, miten nainen sen kokee, mutta ihan tärkeimpänä miten tulevana isänä selvitä tästä kaikesta härdellistä selväjärkisenä. En ihan heti sitä kuitenkaan tahtonut kotiin kiikuttaa, ettei vielä peru puheitaan hullun vaimonsa kiihkoilun takia. Viikonloppuna kirjan kuitenkin kävin hakemassa ja voi sitä ilon määrää kun sen löysin tänään aamulla sohvalta... kyllä tämä tästä edistyy! 

Mietteitä joulusta ja tulevasta

Kuten varmaan aika monelle meistä, joulu on juhlapyhistä mieleisin. Ulkosuomalaisena jouluun liittyy paljon kuitenkin kaipuuta - oli Suomessa tai ei. Jos en ole, kaipaan perheen luo ja niihin harvoihin hetkiin kun itse asiassa koko porukka on koolla. Jos taas olen Suomessa, siihen liittyy jonkinlainen haikeus siitä mitä menettää kun asuu kaukana. Oikeastaan vasta veljieni saatua lapsia olemme löytänyeet uudenlaisen yhteyden sisarustasolla ja olemme päässeet tutustumaan toisiimme paremmin. Ehdottomasti voin sanoa, että heidän lapset ovat lähentäneet meitä perheenä. 

Miksi sitten koen että tämä joulu tulee olemaan erilainen kuin ennen? Toivon hartaasti sydämeni pohjasta, että tämä on viimeinen jouluni ilman omia lapsia. Vaikka meillä kävisi maailman paras tuuri niin vauvahan ei ensi vuoden puolella syntyisi joka tapauksessa, koska vasta huhtikuussa alamme tosissaan yrittämään, mutta toivon että ensi jouluna saan jo kantaa pikkuista vatsassani. Oi, kylmät väreet menee pelkästä ajatuksesta. 

Nyt kun raskautumisyrityksen aloittamiselle on lyöty deadline, niin löydän itseni ajattelemasta vauvaa useamman kerran päivässä. Okei, "useamman kerran päivässä" on kyllä melko lievästi ilmaistu - koko ajan kuulostaa enemmän oikealta. Malttamaton haluaisi jo juosta asioissa pidemmälle kun järki sanoo. Miksei muka jo voisi ostaa muutamia pieniä potkuhousuja jos ne on kerran niiiiiin hyvässä alennuksessa? Elefanttikuvioisia vaippapussukoitakaan tuskin saa enää sitten kun olen oikeasti raskaana. Minä olen se, joka yrittää huomaamattomasti tiirailla lastentarvikeliikkeeseen - myyjien virneet kertovat kaiken... hei, ainahan sitä haaveilla saa! 

Olen nyt kolmena päivänä tikuttanut ovista. Ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten olen aikalailla kysymysmerkkinä tulosten kanssa. Haaleaa viivaa näyttää jo kolmatta päivää (kp 11-13), mielenkiinnolla jään odottamaan koska vahvistuvat. Kierron pituushan on ollut 28-34 päivää, joten seuraavien kuukautistenkin ajankohta jäänee silkaksi mysteeriksi. Kunhan vaan ylipäätään tulisivat! Noh, tämä kierto olkoon totaalinen opettelukierto - liman ja lämpöjen tarkkailusta puhumattakaan!

Rauhallista viikonloppua kaikille - tehkää juttuja joista tulee hyvä meli. Itse aion kölliä sohvalla jouluvalojen loisteessa kera ihanan lämpimän koiran ja lasin kaakaota <3