Tuloksia

Tänään on tullut suurin osa eilisten verikokeiden tuloksista. Mitä eniten odotin oli tottakai PCO:n liittyvät kokeet. Kokeiden perusteella niissä on kaikki ok, kaikki arvot ovat normien rajoissa. Toki en lääkäri ole ja annan sen viimeisen tuomion lääkärille, mutta näin nyt näyttäisi olevan. Eli munasarjat on jostain muusta syystä rakkulaiset?? No oli miten oli, pääasia etteivät meikäläisen raskautumistoiveita häiritse! Joka sekin jäänee nähtäväksi... Uusi aika on gynelle varattu tammikuulle, hän saa sitten kertoa missä mennään.

Ovisbongailut jatkuu. Nyt on parina päivänä ollut melkoista juilintaa vasemmalla alavatsassa. Jotain siellä tapahtuu! Pillereiden kanssa en koskaan tuntenut mitään kipuja joten kroppa (ja pää!) tässä kyllä meinaa olla kovilla näiden kaikkien "yhtäkkiä" ilmenneiden merkkien kanssa. Olen jopa vihainen itselleni edelleen siitä, että niin monen vuoden ajan pumppasin itseni täyteen niitä hormonimyrkkyjä. Eihän se ole kehon luonnollinen tila ollenkaan! Kun ehkäisyn aloittaminen taas tulee joskus ajankohtaiseksi niin aion kyllä olla mahdollisimman pitkälle luonnonmukainen. Oletteko te muut ajatelleet vielä sitä kuinka tulevaisuudessa ehkäisyn aiotte hoitaa?

Nyt kun olen muutaman viikon bloggaillut, on näinkin lyhyessä ajassa ehtinyt muodostumaan yllättävänkin tärkeä suhde muihin blogeihin. Voi kunpa voisimme nähdä millaista elämämme tulee olemaan vaikkapa vuoden kuluttua! Kuinka moni meistä vielä toivoo lasta ja kuinka moni on raskautunut tai jo saanut lapsen. Toivon, että meille kaikille vuosi 2017 tulee olemaan onnistumisien vuosi. <3

Yön yli nukuttu

Gynekologilla käynnistä on nyt kulunut kaksi yötä ja ajatukset ovat asettuneet hiukan uomiinsa. Google-diagnoosihan oli musertava - mutta ei kai tässä nyt asiat ihan niin huonosti ole. Myönnän, että olen lukenut aika paljon kokemuksia vastaavassa tilanteessa olevilta ja se sai mielen vähän positiivisemmaksi. Raskautuminen saattaa tarvita jonkin verran apuja mutta mahdotonta se ei missään nimessä ole. 

On jännä huomata kuinka mies reagoi tähän kaikkeen. Meillähän tarina on mennyt niin, että minä olen jo aikoja ollut valmis perheenlisäykseen, kun taas mies on ollut vastahakoisempi. Haluaa ehdottomasti lapsia, mutta "ei vielä". Tätä pingpong -peliä on nyt jatkunut jo parisen vuotta, oikeastaan heti avioitumisesta lähtien ja olen asian kanssa paljon kriiseillytkin. 

Oli kyseessä muutto toiselle paikkakunnalle, kotiin liittyvissä uudistuksissa, auton ostossa tai missä vaan vähänkin laajempaa ajattelua liittyvässä asiassa, mies on ollut hirmu arka ottamaan seuraavaa askelta ja haluaa jotenkin jäädä sinne mukavuusalueelle ja sulkea pois mahdollisuudet (uhkat?) jossa sisäinen rauha saattaisi jollain tavoin järkkyä. 

Hänen suhtautumisensa vauva-aikeisiin on muuttunut viime kuukausien aikana ja tiedän siihen syyn. Ihan yksiselitteinen se ei varmastikaan ole, mutta tässäpä se tulee: meille tuli kesällä koiranpentu. Kuulostaa hassulta, tiedän. Pennunkin kanssa kävi niin, että minä haaveilin siitä parisen vuotta ja vastakaiuksi sain muminaa. Kesällä kuitenkin päätimme yhdessä että koira meille tulee. Alku oli miehelle pientä hakemista mutta nyt - mistään hinnasta ei antaisi pikkuista pois. Kuulostaa taas vähän hassulta, mutta koirantulon myötä hänen hoivaviettinsä on kasvanut nollasta (tai miinusasteikolta) sataan. On ihana ollut seurata vierestä kuinka hän on oppinut ottamaan vastuuta ja jakamaan hellyyttä! Hyvä isä hänestä vielä tulee.

Kuinka teillä muilla kumppani on suhtautunut ajatuksesta perheenlisäykseen? Onko ollut heti alusta samoilla linjoilla vai tarvinnut aikaa tottua ajatukseen? 

Käynti gynekologilla ja miettimisen aihetta

Tänään kävin gynekologilla juttelemasta vähän vauvatoiveista ja kuinka koitokseen olisi paras valmistautua nyt kun meillä aikaa yrityksen alkuun on vielä pari kuukautta. Kuten edellisessä postauksessa paljastin, asun ulkomailla, joten netistä lukemani kokemukset ja tavat Suomesta ei välttämättä toimisi täällä samoin, joten halusin käydä juttelemassa ihan kunnolla ammattilaisen kanssa. Ja samalla tietysti tarkistuttamassa että hänen mielestään kaikki on ok ja keho valmiina tulevaan.

Pillerit (Mercilon) jätin pois syyskuun alussa. Heti lopetuksem jälkeen kuukautisia ei tullut ollenkaan. Siitä 28 päivää ja tuli ns. tyhjennysvuoto (yhden kierron ylihyppäyksenä). Sen jälkeen kierto oli 34 päivää. Itse pidin tätä ihan hyvänä tuloksena niin monen vuoden pillerien käytön jälkeen. Gyne tahtoi kuitenkin tehdä ultran että näkee tilanteen, ja tadaa - huomattava määrä rakkuloita munasarjoissa. Lähdin siis kotiin mukanani epäilys monirakkulaisista munasarjoista. Tämä tarkistetaan verikokeessa, mutta tohtori oli sitä mieltä että sillä selittyisi epäsäännööliset ja jopa välillä poisjääneet kuukatiseni. Kuinka tässä näin kävi?

Ystävämme Google on ollut käynnistä lähtien kuumana erilaisista hauista. Mitä tämä tarkoittaa? Miten se vaikuttaa raskautumiseen ja raskauteen? Mitä pitäisi tehdä nyt, vai voinko ylipäätään tehdä mitään? Onko tämä yleisempää kuin ajattelinkaan? Millä tämän saisi korjattua? Nyt odottelen siis ensi viikkoon verikokeita ja niiden tuloksia. Olipas masentava tulos lääkärikäynnistä jonka piti olla ihan läpihuutojuttu.

Täällä on myös tapana tehdä kaikille raskautta yrittäville geneettiset testit verikokeilla, jotka kertovat onko lapsella mahdollisuutta periä sairauksia vanhemmiltaan. Älkää kysykö miten se toimii, mutta sellaisiinkin siis tässä on vielä mentävä.

Minulla on tulossa Suomen reissu jouluksi ja uudeksi vuodeksi, joten tapaan gynen uudestaan vuoden alusta. Hän ehdotti kuitenkin, että alkaisin bongailemasn ovulaatiota - jos minulla ylipäätään sellaista on? En tiedä miten Suomessa on, mutta hän sanoi että jos ilmenee terveysongelmia jotka saattavat haitata raskautumista, voidaan lapsettomuushoidot (tai ainakin boostaukset, mitä ikinä se tarkoittaakin) aloittaa jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Meikäläisellä kun on myös kilpirauhasen kanssa häikkää, niin saapas nähdä...

Onko täällä kenties joku jolle on todettu PCO ja yrittää raskautta, on raskaana tai jo lapsen saanut? Hermoilenko turhaan?