lauantai 28. tammikuuta 2017

Uusin voimin

Hei kaikki ihanaiset!

Kuten tiedättekin, vuoden alku oli ja on ollut vaikea minulle. Aloin kokemaan suurta ahdistusta kun joululoma läheni loppuaan ja kaikki purkautui syvänä alakulona ja ajatuksina, joita en tunnistanut omikseni. Käännyin pian ammattiavun puoleen ja prosessi "itsensä ymmärtäminen" on päässyt alkuun. Tämä tulee olemaan pitkä ja kivinen tie, mutta toisaalta olen tiennyt että tämäkin vaihe joskus tulee, onhan menneisyydessä niin paljon kummituksia kaapissa. Olen kuitenkin kovin kiitollinen, että se tapahtui nyt, aikaa ennen ensimmäistä raskautta tai lapsen syntymää.

Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä tämän blogin kirjoittamisen aloitus jotenkin antoi lisäpotkun tälle kaikelle, koska en välttämättä ole sen syvällisemmin asioita, syitä ja seurauksia, ajatellut. Enemmänkin sysännyt ne sivuun tieten tahtoen. Nyt kun ne pyörivät mielessä joka ikinen päivä, mieli ylikuormittui ja en osannut löytää tietä ulos. Tottakai tähän pisteeseen tultuani pystyn löytämään muitakin tekijöitä. Monen asian summa. Mutta edelleen, olen kiitollinen tästäkin, sillä tämä itsetutkiskelu opettaa minulle PALJON. Otan vastaan kaiken mikä tulee, tästä selvitään kyllä.

Olen tätä asiaa miettinyt parisen päivää juupas-eipäs-ajatteluna ja päättänyt, että annan mieleni ja kroppani rauhoittua kevään ajan pitäen tämän blogin hiljaisena. Tiedän, että jos nyt annan aikaa itselleni, niin pystyn olemaan paljon tasapainoisempi kumppanina, ystävänä ja tulevaisuudessa äitinä.

Koska te kanssasisaret olette olleet ihan mieletön tuki ja turva näinkin lyhyen matkan aikana, jään tukemaan polkujanne blogienne lukemisen muodossa. Olette supernaisia ihan jokainen ja vaikka emme tunne toisiamme, olette ansainneet sydämessäni ainutlaatuisen paikan.

Meidän alkuperäinen suunnitelma yrittää raskautta kevään aikana on edelleen voimassa ja sitä kohti pyrimme. Toivon, että kun palaan kirjoittelemaan, ennemmin tai myöhemmin, minulla on ilon kyynel silmässä kun voin kertoa teille kantavani sisälläni maailman suurinta ihmettä.

Pitäkää itsestänne huolta, koska kaikki, KAIKKI, lähtee omasta hyvinvoinnistasi <3

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Täällä ollaan!

Minä täällä! Viime viikot on olleet aika hankalia, mutta kyllä tämä tästä. Olen saanut ahdistukseen ammattiapua puhumisen merkeissä (lääkkeitä en vielä ainakaan huolinut) ja tuntuu, että valoa kohti mennään. Kun tulee perheestä, jossa ei-koskaan-ikinä puhuttu mistään ja joutunut opettelemaan kaiken aikuisiällä, niin väkisinkin alkaa jossain kohtaa vannetta puristamaan. Nyt olen saanut ventoiloida suuntaan jos toiseen ja purkanut mietteitä ja tunteita. Kyllä tämä tästä.

Kun istuin alas ensimmäistä kertaa psykologin kanssa, kävimme tietysti paljonkin asioita läpi, mutta yksi puheenaiheemme oli lasten hankinta. Huomasin, että tämä asia tosiaankin on haukannut jo nyt melkoisen palan ajatusmaailmastani ja siitä on tullut minulle isompi stressi kuin olisin toivonut. Tähän toki vaikuttaa kaikki se edestakaisin venkslaaminen puolison kanssa asiasta. Mietin myös ihan ääneen, onko minun hyödyllistä pitää blogia, koska se viimeistään tuo ajatukset raskautumiseen ja lapsiin - joka ikinen päivä.

Nyt minun tuleva haasteeni on se, kuinka oppia elämään hetkessä. Tässä ja nyt. Jonkin asian tai tilanteen tapahtumisen sijaan oppia nauttimaan tästä päivästä. Olen aina ollut sellainen, että mietin tulevaisuutta enemmän kuin nykyhetkeä, kaiken pitää olla suunniteltu päässä valmiiksi. Minulla on aina seuraava lomareissu jo varattu, en kestä tunnetta etten tiedä milloin seuraava loma on. Elämällä on tarkoitus vasta kun olen naimisissa, vasta kun minulla on lapsia. Maanantaina odotan perjantaita. Talvella odotan kevättä, kesällä syksyä. Mikään ei riitä. Tässäpä yhdelle pienelle ihmiselle haastetta kerrakseen! Hyviä vinkkejä otan vastaan mielelläni jos jollakin samantapaisia ajatuksia on ollut.

Vaikka en välttämättä itse kirjoittele tulevina viikkoina paljon, on ihana lukea teidän juttuja ja seurata matkaanne taka-alalta. Se tuo toivoa ja perspektiiviä myös omaan taipaleeseen.


torstai 5. tammikuuta 2017

Kuulumisia

Voi, minulla olisi niin paljon kerrottavaa. Mutta sitten ei kuitenkaan oikein mitään. Kerron ihan pähkinänkuoressa, niin saan sen teillekin pois harteiltani. Olen syksyn mittaan kärsinyt jonkin sortin paniikkikohtauksista epäsäännöllisen säännöllisesti. Uudenvuoden päivänä alkoi olo ja ahdistuskäyrä mennä huonompaan suuntaan ja olen tässä sen kanssa kamppaillut. Siinä syy myös hiljaisuuteeni täällä. Kerron tästä joskus toiste lisää, nyt keskityn selviytymiseen. Kyllä tämä tästä.

Kuukautiset alkoi kiertopäivänä 32 ja hanat on ensimmäisenä päivänä kyllä auki täysillä, saranatkin paukkuvat pian tästä tulvasta. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin onneksi toisena päivänä jo hiukan parempi, kunnes loppua kohti tyyntyy.

Ensi viikolla olisi aika gynelle. Siellä haluan käydä läpi paria viikkoa vanhat verikokeiden tulokset ja koitan ehdottaa jos vielä ultraisi ja katsoisi miltä se tilanne nyt näyttää down there. Viime kerralla kun sanoi nähneensä niin ison määrän rakkuloita.

Olen hengissä, mutta ehkä taustalla kunnes saan selviteltyä nämä jutut. Onko muuten siellä ketään jolla kokemuksia raskaudesta ja jonkin sortin ahdistuksesta?