Bang!

Bang! Siinä oli meikäläisen voitonhuuto kun eilen ovistikkuun pärähti ekan kerran kaksi selkeää viivaa. Juoksin miehen luo ja se jo luuli että nyt olen raskaana, kun pöllähdin tikun kanssa tasajalkaa hyppien. Voi kuinka ihminen voikaan tulla iloiseksi kahdesta viivasta jotka virtsan ja muutaman sentin pituisen tikun yhteentörmäyksestä syntyy!

Minä ovuloin! Minä toimin! Minä osaan!

Ovulaatio tapahtui kiertopäivänä 18. Aivan kuten muuten puhelimeni appi osasi ennustaa. Viime päivinä on ollut selkeitä (okei, jälkikäteen ajateltuna selkeitä) merkkejä ilmassa; ikävää juilintaa vasemmalla puolella alavatsaa, vedistynyttä limaa tahmean sijaan sekä toissapäivänä leukaan pöllähtänyt minifinni. Minulla muuten kivut tuntuu näin ilman pillereitä olevan aina vasemmalla puolella, mistähän lie johtuu?

Tikutin vain iltaisin, yksi tikku per päivä. Yritin suurin piirtein samaan aikaan joka ilta ja ihmeen hyvin onnistuinkin. Oi, mä olen ylpeä kropastani. Hyvä meidän tiimi! Tänä aamuna oli vielä pakko testata uudestaan ja kyllähän sieltä tuli kaksi vieläkin selkeämpää viivaa. Tässä taidonnäyte a la Anki:

Kuvan valo vähän huono, mutta kaksi alinta on positiivisia.

Tästä on niiiiin hyvä lähteä joulun viettoon. Olisi ollut ikävä reissussa bongailla ovista ja saada se pissaralli tehtyä jotenkin huomaamattomasti. Noin kahden viikon päähän voimme siis kai odotella puolukkapäiviä...

Tässä vielä kevennykseksi hauska video siitä mitä me naiset saamme kestää joka-ikinen-kuukausi.

"Suuri raskauden mahdollisuus"

Näin puhelimen applikaatio tänään aamulla ilmoitti. Jassoo. Ovulaatiota ei ole tikkujen mukaan kyllä kuulunut vieläkään. Seuraavat kuukautisetkin varmaan nauravat pirullista nauruaan minulle. No eipä tässä kiire tietysti ole, huhtikuuhun on vielä aikaa...

Onko teillä blogitovereilla suositella raskauteen, vanhemmuuteen tai kasvatukseen liittyviä hyviä kirjoja? Nyt tulevalla Suomen reissullani haluan ahmia suomenkielisiä kirjoja luettavaksi tuleville kuukausille.

Nämä kotoa jo löytyy:

Suomalainen vauvakirja

Reipas, rakas raskaus

Jouluun on neljä yötä, jes! <3

Tuloksia

Tänään on tullut suurin osa eilisten verikokeiden tuloksista. Mitä eniten odotin oli tottakai PCO:n liittyvät kokeet. Kokeiden perusteella niissä on kaikki ok, kaikki arvot ovat normien rajoissa. Toki en lääkäri ole ja annan sen viimeisen tuomion lääkärille, mutta näin nyt näyttäisi olevan. Eli munasarjat on jostain muusta syystä rakkulaiset?? No oli miten oli, pääasia etteivät meikäläisen raskautumistoiveita häiritse! Joka sekin jäänee nähtäväksi... Uusi aika on gynelle varattu tammikuulle, hän saa sitten kertoa missä mennään.

Ovisbongailut jatkuu. Nyt on parina päivänä ollut melkoista juilintaa vasemmalla alavatsassa. Jotain siellä tapahtuu! Pillereiden kanssa en koskaan tuntenut mitään kipuja joten kroppa (ja pää!) tässä kyllä meinaa olla kovilla näiden kaikkien "yhtäkkiä" ilmenneiden merkkien kanssa. Olen jopa vihainen itselleni edelleen siitä, että niin monen vuoden ajan pumppasin itseni täyteen niitä hormonimyrkkyjä. Eihän se ole kehon luonnollinen tila ollenkaan! Kun ehkäisyn aloittaminen taas tulee joskus ajankohtaiseksi niin aion kyllä olla mahdollisimman pitkälle luonnonmukainen. Oletteko te muut ajatelleet vielä sitä kuinka tulevaisuudessa ehkäisyn aiotte hoitaa?

Nyt kun olen muutaman viikon bloggaillut, on näinkin lyhyessä ajassa ehtinyt muodostumaan yllättävänkin tärkeä suhde muihin blogeihin. Voi kunpa voisimme nähdä millaista elämämme tulee olemaan vaikkapa vuoden kuluttua! Kuinka moni meistä vielä toivoo lasta ja kuinka moni on raskautunut tai jo saanut lapsen. Toivon, että meille kaikille vuosi 2017 tulee olemaan onnistumisien vuosi. <3

Edistysaskelia?

Viime postauksessa kerroin veljieni lapsista ja kuinka tärkeitä he minulle ovat. Eipä mennyt montaa minuuttia sen jälkeen, kun sain tiedon, että yksi heistä on viety jatkuvan korkean kuumeen ja kaulapatin takia lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan. Glups. Siinä meni sitten huolesta mykkänä vuorokausi. Pahimmatkin mahdolliset vaihtoehdot olivat kokeiden perusteella mahdollisia, joten täällä kyllä oltiin itku herkässä... Loppujen lopuksi saivat testeillä karsittua kamalimmat sairaudet pois mahdollisten listalta. Voi sitä huolen määrää! Kun ei ole vielä omia lapsia niin he ovat kyllä niiiiin tärkeitä! Joulu tulee siis olemaan erityistä kiitollisuutta täynnä.

Tänään kävin verikokeissa, jotka minulle gyne viime viikolla määräsi. Kaikenlaista näyttää listalla olevan sukupuolitaudeista lähtien ja kun tässä iltapäivän mittaan saan alkaa netistä tuloksia tiirailemaan, niin Goole-diagnoosien kirjo varmaan taas tulee olemaan kirjava! Pissakokeita en saanut vielä tehdyksi, ne jääköön uuden vuoden jälkeen tehtäviksi.

Viime yönä näin tosi ahdistavaa unta. Muistan olleeni unessa raskaana itseni sitä tietämättä. Kun sitten sen sain jossain vaiheessa selville, vauva potki niin lujaa että näin selvästi jalan muodon mahani läpi. Ahdistuin siitä ihan hirveästi ja halusin sen äkkiä pois. Kyllä huomaa tästäkin, että vauva-asiat on aika lailla koko ajan mielessä.

Kun mies tässä jokin aika sitten sanoi, että perhe saa luvan ensi keväänä kasvaa, tiesin heti mitä haluan hänelle ostaa. Täällä on myynnissä sellainen huumorilla höystetty kirja tuleville iseille, joista he ymmärtävät ehkä vähän paremmin miten/miksi raskaus saa alkunsa, miten nainen sen kokee, mutta ihan tärkeimpänä miten tulevana isänä selvitä tästä kaikesta härdellistä selväjärkisenä. En ihan heti sitä kuitenkaan tahtonut kotiin kiikuttaa, ettei vielä peru puheitaan hullun vaimonsa kiihkoilun takia. Viikonloppuna kirjan kuitenkin kävin hakemassa ja voi sitä ilon määrää kun sen löysin tänään aamulla sohvalta... kyllä tämä tästä edistyy! 

Mietteitä joulusta ja tulevasta

Kuten varmaan aika monelle meistä, joulu on juhlapyhistä mieleisin. Ulkosuomalaisena jouluun liittyy paljon kuitenkin kaipuuta - oli Suomessa tai ei. Jos en ole, kaipaan perheen luo ja niihin harvoihin hetkiin kun itse asiassa koko porukka on koolla. Jos taas olen Suomessa, siihen liittyy jonkinlainen haikeus siitä mitä menettää kun asuu kaukana. Oikeastaan vasta veljieni saatua lapsia olemme löytänyeet uudenlaisen yhteyden sisarustasolla ja olemme päässeet tutustumaan toisiimme paremmin. Ehdottomasti voin sanoa, että heidän lapset ovat lähentäneet meitä perheenä. 

Miksi sitten koen että tämä joulu tulee olemaan erilainen kuin ennen? Toivon hartaasti sydämeni pohjasta, että tämä on viimeinen jouluni ilman omia lapsia. Vaikka meillä kävisi maailman paras tuuri niin vauvahan ei ensi vuoden puolella syntyisi joka tapauksessa, koska vasta huhtikuussa alamme tosissaan yrittämään, mutta toivon että ensi jouluna saan jo kantaa pikkuista vatsassani. Oi, kylmät väreet menee pelkästä ajatuksesta. 

Nyt kun raskautumisyrityksen aloittamiselle on lyöty deadline, niin löydän itseni ajattelemasta vauvaa useamman kerran päivässä. Okei, "useamman kerran päivässä" on kyllä melko lievästi ilmaistu - koko ajan kuulostaa enemmän oikealta. Malttamaton haluaisi jo juosta asioissa pidemmälle kun järki sanoo. Miksei muka jo voisi ostaa muutamia pieniä potkuhousuja jos ne on kerran niiiiiin hyvässä alennuksessa? Elefanttikuvioisia vaippapussukoitakaan tuskin saa enää sitten kun olen oikeasti raskaana. Minä olen se, joka yrittää huomaamattomasti tiirailla lastentarvikeliikkeeseen - myyjien virneet kertovat kaiken... hei, ainahan sitä haaveilla saa! 

Olen nyt kolmena päivänä tikuttanut ovista. Ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten olen aikalailla kysymysmerkkinä tulosten kanssa. Haaleaa viivaa näyttää jo kolmatta päivää (kp 11-13), mielenkiinnolla jään odottamaan koska vahvistuvat. Kierron pituushan on ollut 28-34 päivää, joten seuraavien kuukautistenkin ajankohta jäänee silkaksi mysteeriksi. Kunhan vaan ylipäätään tulisivat! Noh, tämä kierto olkoon totaalinen opettelukierto - liman ja lämpöjen tarkkailusta puhumattakaan!

Rauhallista viikonloppua kaikille - tehkää juttuja joista tulee hyvä meli. Itse aion kölliä sohvalla jouluvalojen loisteessa kera ihanan lämpimän koiran ja lasin kaakaota <3 

Ovulaatioralli alkakoon!

Meikäläisen ovulaatiobongauksen ensimmäinen osa alkaa olla ajankohtainen. Minähän olen ihan noviisi näissä hommissa ja muita blogeja lukiessani olen ihan ulkona kaikista termeistä, numeroista, limoista ja johtopäätöksistä.

En ole koskaan kiinnittänyt sen enempää huomiota ovulaatioon tai sen oireisiin. En tiedä miltä ovulaatio tuntuu kehossani, en tiedä miten se eroaa normaalista tilasta. Lohduttaudun ajatuksella, että jokainen meistä on kai ollut samassa tilanteessa taipaleensa alussa... onhan?

Koska en tunne kroppani ovulaatiomerkkejä yhtään, ainoa asia mistä tiedän että sen pitäisi olla tulossa on että puhelinsovellukseni niin kertoo. Hah, hyvä alku sekin! Gyne suositteli alkaa bongailemaan jo nyt ovista vaikka meillä ei yritys vielä olekaan alkanut, koska se hemmetin PCO-epäilys saattaa sekoittaa kaikkea. Kävin siis kiltisti ostamassa pakkauksen ovulaatiotikkuja ja huomenna aion alkaa pissadippailemaan niitä. Itse ovulaatiopäivän pitäisi olla itse asiassa viikon päästä, keskiviikkona 21.12, mutta ihan mielenkiinnosta seuraan mitä tikut kertovat. Lämpöjä haluan myös alkaa seurailemaan, mutta nyt on flunssan kera pientä lämpöä päällä, joten se voi olla vähän yhtä tyhjän kanssa.

Mielenkiintoista, joka tapauksessa! Kyllähän tämä melkoista rakettitiedettä on tämä lisääntyminen. Vai onko? Olemmeko me vain tehneet siitä sellaista? Ei tainneet meidän isovanhemmat bongailla ovispäiviä puoli vuosisataa sitten...

Kuva