Olin tietysti varautunut sotasuunnitelmalla kymmeniin uteluihin. Yllätyksekseni joulun saldoksi jäi vain yksi suora kysymys ja yksi selkeä vatsanseutukyyläily! Ehkä ihmiset ovat tajunneet että näistä asioista ei parane enää kysellä tai sitten ovat luopuneet jo toivosta että minä sikiäisin. Olen helpottunut, mutta myös vähän hämilläni. Toivoin, niin että olisin saanut antaa jo vähän enemmän toivoa sukulaisilleni tässä asiassa. No, ehkä ihan hyvän näin niin saamme rauhassa aloittaa yrityksen ja toivottavasti viimeistään ensi jouluna meillä onkin jo iloisia uutisia kerrottavana.
Junaa odotellessani löysin itseni kioskin hyllyillä etsimässä Vauva-lehteä. Kaksi yhden hinnalla! Otin jo käteeni paketin, mutta sitten pieni ääni pääni sisällä huuteli että jos en kuitenkaan ostaisi. Yritän jollain tapaa välillä suojella itseäni siltä liika-ajattelulta ja -analysoinnilta, koska huomaan näiden asioiden pyörivän päässä luvattoman paljon. Se on jopa ottamassa minusta jonkinlaisen ylivallan. Mieleen tulee että teenkö itsestäni ihan neuroottisen jo ennen kuin on "money time"? Oih, tätä elon vaikeutta!
Tällä reissulla tapasin hyvän ystäväni joka on äiti kolmelle lapselle ja raskaana neljännelle. Raskaus on edenny 19. viikolle. Hän on kärsinyt kaikkien raskauksien aikana kovasta unettomuudesta ja lonkkakivuista, ja tällä kertaa vaivat ovat alkaneet jo hyvin raskauden alkuvaiheissa. Itse kun aina olen ajatellut että raskaushan tulee olemaan elämäni parasta aikaa, tulen hehkumaan ja glitterit vaan lentelee kun käännyn vaivattomasti ympäri kauniin vatsani kanssa. Aamulla kun näin ystäväni makaavan sohvalla maksimissaan pari tuntia nukkuneena ja nekin lyhyissä pätkissä, oli siitä kyllä glitterit kaukana. Kyllä nämä meikäläisen pastellinsävyiset pumpuliunelmat alkaa tässä matkan varrella haalistumaan, ei epäilystäkään...
Lähipäivinä aioin nauttia Lapin kauniista maisemista täysillä. Kuka tietää, ehkä se on viimeinen kerta ennen kuin minusta tulee äiti.
Itse jännitin joulua kamalasti juuri näiden uteluiden ja kysymysten takia. En niinkään oman sukuni mutta anoppi selkeästi lapsenlapsia haluaisi. Ihme ja kumma ei minkäänlaisia vihjailuja asiaan liittyen! Olin kyllä huojentunut. On nimittäin ehdotellut jo aiemmin "äitiyslomalle jäämistä" jne... Nyt vielä uusivuosi ilman ihmettelyjä kiitos niin voi huokaista :)
VastaaPoistaVai äitiyslomalle sais anopin mukaan jäädä, just joo :)
PoistaHeippa! Kiva saada kentälle uusi blogi. Jään seurailemaan ja toivon teille nopsaa, onnellista plussaa! :)
VastaaPoistaP.S. Itse ostin Vauva-lehtiä jo vuonna 2006, joten en voi tuomita moista toimintaa. ;) Nyt esikoinen siis masussa. Mun mielestä on ollut hyvä, että olen ehtinyt mm. lehtiä lukemalla rauhassa muodostaa vanhemmuus- ja kasvatusnäkemyksiäni. Onhan siinä se pakkomielteisyyden vaara, mutta minkäs vauvan kaipaamiselle mahtaa! <3
Tervetuloa lukemaan meikäläisen ajatuksia :) Menenpäs heti vastavierailulle! Ja heti tunnustus: seuraavan kerran kaupassa mukaan lähti ne lehdet... ;)
PoistaTämä vauvanprojekti lipsahtaa kyllä helposti sinne himointoilun puolelle, tiedän tunteen 😀 Ja mulla on ollu juuri tuo sama ajatus raskausajasta, täydellisen pyöreä kaunis maha, loistava olo, freesiyttä hehkuva minä 😀 tosiaan hyvä välillä saada muistutus, ettei se ehkä ole koko totuus... toivoiain silti, että se olisi n. 90% totuus 😀 niin ja mekään emme muuten saaneet YHTÄÄN vauvautelua jouluna. Toisaalta huojentavaa, toisaalta ehkä jopa pettymys? Mieli on kyllä kumma juttu..
VastaaPoistaKyllä, mieli on erikoinen kapistus! Ikinä ei oikein tiedä mitä tuleman pitää. Ja kuinka niin miesten mielestä me naiset ollaan ihmeellisiä mielemmemuuttajia?! ;)
Poista