Edistysaskelia?

Viime postauksessa kerroin veljieni lapsista ja kuinka tärkeitä he minulle ovat. Eipä mennyt montaa minuuttia sen jälkeen, kun sain tiedon, että yksi heistä on viety jatkuvan korkean kuumeen ja kaulapatin takia lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan. Glups. Siinä meni sitten huolesta mykkänä vuorokausi. Pahimmatkin mahdolliset vaihtoehdot olivat kokeiden perusteella mahdollisia, joten täällä kyllä oltiin itku herkässä... Loppujen lopuksi saivat testeillä karsittua kamalimmat sairaudet pois mahdollisten listalta. Voi sitä huolen määrää! Kun ei ole vielä omia lapsia niin he ovat kyllä niiiiin tärkeitä! Joulu tulee siis olemaan erityistä kiitollisuutta täynnä.

Tänään kävin verikokeissa, jotka minulle gyne viime viikolla määräsi. Kaikenlaista näyttää listalla olevan sukupuolitaudeista lähtien ja kun tässä iltapäivän mittaan saan alkaa netistä tuloksia tiirailemaan, niin Goole-diagnoosien kirjo varmaan taas tulee olemaan kirjava! Pissakokeita en saanut vielä tehdyksi, ne jääköön uuden vuoden jälkeen tehtäviksi.

Viime yönä näin tosi ahdistavaa unta. Muistan olleeni unessa raskaana itseni sitä tietämättä. Kun sitten sen sain jossain vaiheessa selville, vauva potki niin lujaa että näin selvästi jalan muodon mahani läpi. Ahdistuin siitä ihan hirveästi ja halusin sen äkkiä pois. Kyllä huomaa tästäkin, että vauva-asiat on aika lailla koko ajan mielessä.

Kun mies tässä jokin aika sitten sanoi, että perhe saa luvan ensi keväänä kasvaa, tiesin heti mitä haluan hänelle ostaa. Täällä on myynnissä sellainen huumorilla höystetty kirja tuleville iseille, joista he ymmärtävät ehkä vähän paremmin miten/miksi raskaus saa alkunsa, miten nainen sen kokee, mutta ihan tärkeimpänä miten tulevana isänä selvitä tästä kaikesta härdellistä selväjärkisenä. En ihan heti sitä kuitenkaan tahtonut kotiin kiikuttaa, ettei vielä peru puheitaan hullun vaimonsa kiihkoilun takia. Viikonloppuna kirjan kuitenkin kävin hakemassa ja voi sitä ilon määrää kun sen löysin tänään aamulla sohvalta... kyllä tämä tästä edistyy!